330/ 1957
Annettu Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1957
Moottoriajoneuvoasetus
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerin esityksestä säädetään 29 päivänä maaliskuuta annetun tieliikennelain /143/57) 13 §:n nojalla:
LYHENNETTY KILPIMUSEON TARPEISIIN
21 §
1.Rekisteröidylle autolle annetaan tunnusmerkki kaksin kappalein, jotka on kiinnitettävä autoon toinen eteen ja toinen taakse, näkyvälle paikalle.
2.Tasavallan presidentin autojen tunnusmerkkinä on Suomen vaakuna.
3.Tunnusmerkit annetaan samalla kuin rekisteriote. Läänihallitus voi kuitenkin määrätä, että autolle saadaan antaa tunnusmerkit ja niiden väliaikaista käyttöä koskeva todistus silloin, kun ilmoitus sen rekisteröimisestä annetaan asianosaiselle viranomaiselle
4.Ministeriö antaa tunnusmerkeistä tarkemmat ohjeet ja huolehtii niiden valmistamisesta sekä määrää korvauksen, jonka auton omistajan on niistä suoritettava,
5.Jos auton tunnusmerkit ovat kadonneet tai turmeltuneet, on auton omistajan poliisiviranomaisen välityksellä hankittava uudet merkit. korvaus tunnusmerkeistä on suoritettava niitä tilattaessa ja oikeuttaa tästä rekisteriotteeseen tehty merkintä auton omistajaa käyttämään itse hankkimiaan väliaikaisia tunnusmerkkejä siksi kunnes tunnusmerkit ovat saatavana.
23 §
2. Milloin auton kotipaikka muuttuu toiseen lääniin, on omistaja velvollinen kuukauden kuluessa ilmoittamaan autonsa uuden läänin lääninhallitukselle rekisteröitäväksi ja uusien tunnusmerkkien saamista varten…
… Poliisiviranomainen ei saa luovuttaa rekisteriotetta ja uusia tunnusmerkkejä, ennen kuin aikaisemmat tunnusmerkit on sille palautettu…
27 §
1.Auton saa kuljettaa koenumerokilpiä käyttäen, ehdolla että se on asianmukaisesti vakuutettu ja että sen käyttöön ei ole muuta laillista estettä, 2, 3 ja 4 momentissa mainituissa tapauksissa. Koenumerokilpien käyttämisoikeudesta asianomainen saa todistuksen siltä viranomaiselta, joka on sen antanut, ja todistus ajettaessa pidettävä mukana.
2.Lääninhallitus voi määrättyä korvausta vastaan antaa koenumerokilvet autoja valmistavalle tai myyvälle tahi korjaavalle liikkeelle ja saadaan näitä kilpiä, jollei lääninhallitus ole toisin määrännyt, käyttää ainoastaan:
a)auton koeajoon ja kuljetukseen katsastusmiehen luo,
b)auton esittelyyn mainos- ja myyntitarkoituksiin
c)muuhun auton valmistukseen tai korjaukseen tahi kauppaan välittömästi liittyvään siirtoon.
3. Edellä 2 momentissa tarkoitettuja lupia ei saa käyttää tarkoitukseen, joka ei välittömästi liity asianomaisen liikkeen toiminaan, paitsi milloin myyty auto on siirrettävä toiselle paikkakunnalle, jolloin kuljetus saadaan myyjälle kuuluvin koenumerokilvin toimittaa kolmen päivän kuluessa luovutuksesta, joka on vaadittaessa luovutuskirjalla toteennäytettävä. Milloin koenumerokilpiä on väärinkäytetty, voi lääninhallitus peruuttaa oikeuden niiden käyttöön.
4. Poliisiviranomainen antaa koenumerokilvet seuraavissa tapauksissa:
a)siksi kunnes auto on ehditty rekisteröidä ja sille saada tunnusmerkit, kuitenkin edellyttäen, että rekisteri-ilmoitus on jätetty viranomaiselle ja että autoa ei ole ilmoitettu myöhemmin otettavaksi
b)tuotaessa autoa katsastettavaksi; sekä
c)muissakin tapauksissa, joissa poliisiviranomainen harkitsee koenumerokilpien käyttämisen välttämättömäksi.
5. Asianomainen poliisiviranomainen määrää 4 momentin b ja c kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kuinka kauan koenumerokilpeä saa käyttää. Käyttöaika on määrättävä mahdollisemman lyhyeksi, eikä ilman erityistä syytä seitsemää päivää pitemmäksi.
6.Koenumerokilvet annetaan kaksin kappalein ja kiinnitetään autoon sillä tavoin kuin tunnusmerkeistä on määrätty. Kun koenumerokilpien käyttöaika on päättynyt, on ne viikon sisällä palautettava sille viranomaiselle, joka ne on antanut.
7.Ministeriö antaa koenumerokilvistä tarkemmat ohjeet ja huolehtii niiden valmistamisesta. Lääninhallituksen toimesta on poliisiviranomaisille hankittava tarpeellinen määrä sellaisia koenumerokilpiä, joita heidän on annettava.
Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1957.
Tasavallan Presidentti
URHO KEKKONEN
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Wiljam Sarjala
