Rekisterikilpien valmistus

Manufacture of Finnish License Plates

Teksti ja kuvat: kilpiharrastaja Jukka Luoma 2011

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, millä paikkakunnalla ja missä rakennuksessa suomalaiset rekisterikilpemme syntyvät ja kuka niitä tekee? Minkälaisen valmistusprosessin tuloksena voimme kiinnittää autoihimme kauniin, suomalaisen taideteoksen?

1907-1927 erilaiset kilpipajat eri puolilla Suomea loihtivat jos jonkin näköisiä ja kokoisia kilpiä, sillä määräyksissä oli määritelty ainoastaan merkkien korkeus ja värit. Vuonna 1927 kilpien valmistus siirrettiin vankiloihin.

Helsingin KeskusVankila (HKV) Sörnäisissä on valmistanut  suomalaiset kilvet vuodesta 1927 alkaen.

Vuoden 2000 alussa uusien, muovisten tarrasiirtomerkkien valmistus siirtyi Saksaan.

Ahvenanmaan uudet kilvet valmistaa ahvenanmaalainen Cainby Ab (www.cainby.aland.fi). Vanhemman tyyliset Ahvenanmaan kilvet valmistetaan edelleen Helsingissä.

Ajoneuvokeskuksen (AKE) vuonna 2005 järjestämän tarjouskilpailun voitti saksalainen Erich Utsch AG (www.utsch.com), joten 2006 alkaen kilvenpohjat on valmistettu Saksassa  Siegenissä, ja vain stanssaaminen suoritetaan Helsingissä HKV:n toimiessa alihankkijana. 

Toivottavasti tulevaisuudessa kilvet tehdään taas kokonaan Suomessa. Vaikka onko se kovin suomalaista jos alumiini tulisi Norjasta, ja pohjatarra tulisi Saksasta?

Vuonna 2005 kilvet valmistettiin Helsingin keskusvankilassa seuraavasti:

1. Materiaalin hankinta

Rekisterikilpien valmistus aloitetaan hankkimalla ulkomailta, esimerkiksi Norjasta, iso erä alumiinilevyä. Erän normaali koko on noin viisi tonnia. Tästä määrästä pystytään valmistamaan 30 000 kilpeä. Vuodessa alumiinia kuluu noin 70 tonnia. Kilosta alumiinia voidaan valmistaa 4-6 kilpeä tyypistä riippuen.

2. Esikäsittely

HKV:n kilpimaalaamossa valkoisten seinien suojassa alumiinilevyt leikataan kilven levyisiksi, kahden ja puolen metrin pituisiksi metallisuikaleiksi, rainoiksi.

Rainat puhdistetaan rasvasta ja oksidista erityisissä altaissa sekä kromatoidaan. Kromatoiminen hidastaa materiaalin hapettumista ja ruostumista.

3. Pohjatarran kiinnitys

Viereisen hallin erikoiskoneella kiinnitetään heijastava pohjatarra alumiinin päälle. Pohjatarraa käytetään neljää eri väriä: valkoista, keltaista, sinistä ja mustaa. Pohjatarra muodostuu kolmikerroksisesta heijastavasta kalvosta. Alimmaisena on pieniä lasihelmiä, pintamateriaalina PVC-lakkakalvo ja niiden välissä vahvikkeena alumiinikuituja. Vuonna 1992 diplomaattikilpien sininen taustaväri muutettiin turvallisuussyistä vaaleammaksi. Aikaisemmin väri oli sama kuin liikennemerkeissä. Liikennemerkkejä valmistetaan kuitenkin useassa paikassa. Riskinä oli, että diplomaattikilpiä saatettaisiin valmistaa luvattomasti.

4. Kilven pohjan viimeistely

Kilvet leikataan leikkurilla sopivan mittaisiksi levyiksi ja samalla kilpiin lävistetään ruuvien kiinnitysaukot. Vuoden 1996 lopussa kilpien korkeutta muutettiin EU-direktiivien vuoksi puolisen senttiä matalammaksi ja lyhyiden kilpien pituutta lyhennettiin samat puoli senttiä.

5. Preeglaus (stanssaus)

Kilpien reunat ja reiät stanssataan ja merkit preeglataan epäkeskopuristimilla. HKV:ssa kullekin kilpityypille on omat puristimensa.

Tunnuksien kirjasimet on suunniteltu Suomessa ja ne ovat säilyneet samanlaisina jo vuodesta 1935. Muissa maissa ei vastaavia kirjasimia käytetä. Monet maat esimerkiksi erottavat numerot yksi ja nolla I- ja O-kirjaimista. Vuonna 1987 moottoripyöräkilpien kirjaimet uudistettiin.

6. Lämpöleimaus

Viimeiseksi kilven tunnus ja reunat lämpöleimataan erikoislaitteella. Väriä sisältävä muovikalvo ajetaan 200-asteisen mankelin läpi ja painetaan tiukasti kilven pintaan. Muovipinnat ottavat tiukasti kiinni toisiinsa. Näin tunnus ja kehys näyttävät maalatuilta. Kilpien varsinainen maalaus lopetettiin vuonna 1991. Mustapohjaiset moottoripyörien museokilvet maalataan kuitenkin edelleen perinteisellä maalilla. Näitä kilpiä ei tosin enää lakata, niin kuin aikanaan tehtiin kaikille kilville maalauksen yhteydessä. Lämpöleimauksen kalvoa käytetään kolmea eri väriä: valkoista, punaista sekä mustaa.

7. Kilvet matkaavat maailmalle

Kilvet varastoidaan rakennuksen alakertaan, jossa niitä säilytetään parin kuukauden tarvetta vastaava määrä eli noin 100 000 kilpeä. Varastosta kilvet matkaavat kaikkialle Suomen noin 250:een kilpienjakopisteeseen.

Parhaimpana vuonna 1989 kilpiä valmistettiin noin 674 000 kappaletta. Muutaman vuoden kuluttua 1993 määrä oli enää 199 000 kappaletta. Vuosituhannen alkuun mennessä on lukumäärä jo noussut lähes puoleen miljoonaan kilpeen vuodessa.

8. Ja palaavat takaisin HKV:aan

Aikanaan kilvet palautuvat matkoiltaan takaisin Sörnäisiin, jossa ne katkaistaan ja sulatetaan alihankkijan toimesta. Alumiini kierrätetään ja käytetään uudestaan - ei kuitenkaan rekisterikilpiin.

HKV:n vangit valmistavat kilvet käsityönä. Diplomaattikilpien valmistus hoidetaan kuitenkin turvallisuussyistä esimiesvoimin. HKV valmistaa (vuodesta 1958 alkaen) jonkin verran myös liikennemerkkejä.

Vuonna 1994 mopojen ja 1995 moottorikelkkojen kilpien valmistus siirtyi Helsinkiin HKV:lle. Sitä ennen ne valmistettiin Turun Keskusvankilassa.

Kiitokset: AKE: Reijo Jälkö, Netta Linturi ja Eila Särkiranta;

Ahvenanmaan ARK: Ulf Lillie sekä HKV: Heikki Vuori.

Kuvat:

Jukka Luoma

Päivitys: Helsingin Keskusvankila on nykyään nimeltään Helsingin vankila.

Artikkelin kirjoittajalla on huomattava kokoelma erilaisia autojen ja moottoripyörien rekisterikilpiä kaikkialta maailmasta. Jos sinulta löytyy kilpiä, joita et tarvitse, ostan kilpesi mielellään.

Minulla on myös tietoa ja valokuvia kilvistä kaikista maailman maista. Ota ihmeessä yhteyttä, jos olet nähnyt mielenkiintoisen kilven, niin voimme yhdessä selvittää, mitä kilpi viestii.

Jukka Luoma, sähköposti: rekisterikilvet (ät) gmail (dot) com

Kilpipajan preeglatut rekisterikilvet valmistetaan lähes vastaavalla tekniikalla.

Aitoina ja alkuperäisinä. Tosin fontti ja kilven koot poikkeavat aavistuksen Suomen vastaavista.

Showkilpi on mahdollista saada aidolla ”FIN CAR 1935-” eli auton nykyisin käytössä olevalla suomi-fontilla, mutta Trafi on kieltänyt aitoja kilpiä vastaavien kirjain-numeroyhdistelmien valmistamisen.

Tätä sivua pyritään tarkentamaan harrastajilta saatujen vinkkien perusteella.

Lähetä korjaus- tai laajennusehdotuksesi osoitteella museo (ät) kilpipaja (dot) com

Sivut on optimoitu Safari selaimelle  

© Kilpipaja.com Finland 2012-2022 ja EKVA ry 2023-